Panu Rajala; Esitys Eino Leino
TÖÖLÖN KANSALLISET SENIORIT RY:n ohjelmasarjan aloitti 10.1.2018 FT, kirjailija Panu Rajala mukaansa- tempaavalla esityksellään Eino Leinosta. Rajala on kirjoittanut runoilija, kirjailija ja lehtimies Eino Leinon elämäkerran Virvatuli. Eino Leinon elämä. Panu Rajala käsitteli aihettaan tarkkasilmäisesti ja melkeinpä lempeän kriittisesti – kuin toista kirjailijaa ja kirjailijan sielua ymmär- täen. Kirja alkaa Suomen sisällis- sodan päivistä, Eino Leinon pelon päivistä Helsingissä, poliittisen kie- hunnan vaikeimpina aikoina, piirtää korkealle kohoavan, suorastaan hulmuavan elämänkaaren ja painuu kuin kohtalonomaisen jyrkästi alas – liian aikaisin? Eino Leino eli lyhyen, mutta kiihkeän elämän (1876-1926). Rajala kuvaa kirjassa Leinon aatemaailmaa, into- himoja, avioliittoja, taiteen paloa, vapauden rakkautta, egokeskeisyyttä taitavasti. Leino oli loistava suomen kielen käyttäjä, erittäin tuottelias kirjoittaja ja kirjassa on runsaasti esimerkkejä hänen tuotannostaan. Rajala toteaa, että monitahoisesta Leinosta on vaikea saada kunnon otetta: ”…kuin virvatuli hänen henkensä häilyy ja leimahtaa taas odottamattomalta suunnalta”. Ehkäpä Eino Leino osaa itse pukea asian sanoiksi parhaiten kahdessa runossaan, joissa voisi sanoa kiteytyvän hänen oma virvatulimainen taiteilijan elämänsä: ”Kenen korkeat jumalat keinuunsa ottavat kerta, eivät ne häntä yhdessä kohden pidä, he heittävät häntä välillä taivaan ja maan - siksi kuin järjen valon häneltä vievät. Ja kuka maailmoiden mahdin kuuluttaja on, hän tänään pilvien ääriä kulkee, ja huomenna makaa maassa niin syvällä kuin koski, mi vuorten kuilussa kuohuu. Kuka keinussa jumalien keinuu, ei hällä elon aika pitkä ole. Syyn, syyttömyyden hän huiput nähköön - sitten tulkohon tumma yö.” (Kangastuksia, 1902) Eino Leinon säkenöivä elämänkaari alkoi jo varhain kääntyä alaspäin. Ihmissuhdedraamat ja kostea seuraelämä vaativat veronsa, mutta aatteiden ja kirjoittamisen palo ei sammunut. Runossaan Hymni tulelle voi hänen sanoa katselevan omaa elämäänsä: ”On elon aika lyhyt kullakin Maa maahan jää mut henki taivahalle.” | Kuva M. Virolainen Teksti K Pehkonen |