Teemu Keskisarja; Kraatarin pojan elämä
TÖÖLÖN KANSALLISET SENIORIT 14.11.2018
Teksti Kaarina Pehkonen
Kuvat Mailis Virolainen
KRAATARINPOJAN ELÄMÄ TEEMU KESKISARJAN TULKITSEMANA
Ei paljon jäänyt kraatarinpoika Aleksis Stenvallista – kirjailija Aleksis Kivestä – kirjallisia lähteitä todistamaan hänen elämästään, totesi historioitsija Teemu Keskisarja jäsentapaamisessa 14.11.2018. Keskisarja oli esittelemässä aisaparinsa Eeva Tammen kanssa kirjoittamaansa Aleksis Kiven elämänkertaa tai ”elämänkertomusta”, mitä sanaa kielinero ja vivahteikas sanankäyttäjä Kivi itse aikoinaan käytti. Paljon ei siis Keskisarjalla ollut arkistoja käytössään, koska niitä ei 70 kirjettä lukuunottamatta ole juuri olemassa, mutta monista eri lähteistä, muisteluksista ja tiedonpalasista syntyi hänellä enemmän syvä kuin laaja kuva tuosta syksyn lapsesta, Kivestä. Keskisarja ei kuitenkaan itse näe Kiven elämää niin kapeasti kuin usein toistettu ”syksystä jouluun”, vaan hänen mielestään Kivi eli kaikki vuodenajat. Ne pilkahtelivat kirjailijan ailahtelevassa mielessä, ja kevään valokin näkyi kuin kohtalon tuomana jonkin verran myös elämän materiaalisessa puolessa. 1800-luvun maalaiskylän kraatarinpoika kirjoitti ylioppilaaksi, ei tehnyt päivääkään fyysistä työtä, vaan kirjoitti ja opiskelikin jonkun verran. Tämän mahdollisti kuin taivaan lahjana löytynyt taloudellinen tukija ja mesenaatti, Charlotta Lönnqvist, jonka huomassa Kivi sai keskittyä kirjoittamaan. Ennen pitkää kuitenkin kriitikoitten armoton arvostelu, viina, fyysiset sairaudet ja huono itsetunto nujersivat miehen mielen. Arvostuksen hän sai vasta jälkipolvilta. Kivi tuotti 38-vuotisen elämänsä aikana paljon tekstiä: runoja, näytelmiä, ja hänen pääteoksekseen jäi kaikkien tuntema romaani Seitsemän veljestä.